Hyvä kierre lisää hyvinvointia ja valtion rahoitusta

 

Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus siirtyi hyvinvointialueiden perustamisen myötä kunnilta valtiolle. Hyvinvointialueet painivat jatkuvasti rahoituksen riittävyyden kanssa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kertoimen (hyte-kerroin) mukainen summa jaetaan alueille asukasluvun perusteella, mutta vuoden 2026 alussa laskentatapa muuttuu toimintaa ja tuloksia huomioivaksi.  

Hyvinvointialueilla ja kunnilla on lakisääteinen velvollisuus edistää asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä. Hyvinvointialueiden rahoituslakiin sisältyvä hyte-kerroin kannustaa hyvinvointialueita toimimaan suunnitelmallisesti ja tuloksellisesti. Jokainen hyvinvointialue voi siis itse vaikuttaa hyte-kertoimella saatavaan rahoitukseen. 

Hyte-kerroin painottuu erityisesti kansansairauksien ehkäisyyn, ikääntyneiden toimintakyvyn tukemiseen, tapaturmien vähentämiseen, sosiaalisen hyvinvoinnin ja työllisyyden edistämiseen sekä syrjäytymisen ehkäisyyn. Liikkumisen lisääntyminen on myös keskeinen tavoite. 

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen monialainen työ näkyy hyte-kertoimessa ja voi tuoda merkittävääkin lisärahoitusta. Esimerkiksi 200 000 euron rahoituksella hyvinvointialue voi palkata kolme tai neljä elintapaohjaajaa vuodeksi. Elintapaneuvonnalla voidaan tukea esimerkiksi tyypin 2-diabeteksen riskiryhmässä olevia. 

Järjestöt ovat keskeisessä roolissa tukemassa hyvinvointialueiden työtä. Myöntämällä järjestöjen toimintaan kumppanuus- tai toiminta-avustuksia, hyvinvointialueen ammattilaiset voivat hyödyntää järjestöjen asiantuntemusta neuvonnassa ja tiedon jakamisessa. 

Hyvinvointialueiden kannattaa ohjeistaa työntekijöitään kirjaamaan tietojärjestelmään hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi tehdyt toimet tarkasti, jotta niiden vaikutukset näkyvät hyte-kertoimessa. Näin hyte-kertoimen tuoma lisärahoitus voidaan hyödyntää täysimääräisesti. 

Samaan aikaan on huolena, että säästöleikkaukset kohdistuvat hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä järjestöjen toimintaan. Tämä voi pysäyttää hyvän kierteen ja vähentää hyte-kertoimen kautta saatavaa lisärahoitusta. 

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen tarvitaan pitkäjänteistä johtamista ja sitoutumista. Hyvinvointialueiden kannattaisi kohdentaa hyte-kertoimen mukainen rahoitus tarkasti määriteltyihin kohteisiin, jolloin työn tulokset ja vaikutukset näkyvät selkeämmin. Väestön terveyttä edistävät tulokset syntyvät ajan myötä ja luovat parhaimmillaan hyvän kierteen. 

 

 

                                                                                                 Helmikuu 2023

 

Voisiko terveellinen ruoka olla edullisempaa kuin epäterveellinen?

Ylipaino ja lihavuus sekä näihin liittyvät kansansairaudet ovat merkittävä ongelma: joka neljäs aikuinen on lihava. Lihavuuden liitännäissairaudet kuormittavat terveydenhuoltoa ja aiheuttavat merkittäviä kustannuksia. Myös lasten lihavuus on iso haaste. Lasten ruokavaliossa makeat maitotuotteet, sokeroidut murot voivat olla merkittäviä sokerinlähteitä. Karkeista ja limsoista puhumattakaan. Sokerin lisäksi haasteena ruokavaliossamme on suola ja kova rasva.

Koska lihavuuden yleistyminen on seurausta yhteiskunnallisista muutoksista, sen torjumiseksi tarvitaan yhteiskunnallisia ratkaisuja. Verotus on yksi väline vaikuttaa siihen, että ruokaympäristömme tukisi nykyistä terveellisempiä valintoja. Tupakan ja alkoholin verottaminen osoittaa, että verotuksella voidaan vaikuttaa kulutustottumuksiin.

Sanna Marinin hallitusohjelmassa on ollut tavoite terveyserojen kaventamiseksi ja yhtenä keinona terveysveron käyttöönotto. Toimenpiteiden edistäminen on harmillisesti jäänyt suurien mullistusten jalkoihin. Tehtävä on myöskin haasteellinen, vaikka hyviä malleja veropohjaksi on olemassa. Veron piiriin tulisi siis sisällyttää sokeri, suola sekä kovat rasvat erillään myytävinä sekä runsaasti näitä aineita sisältävät elintarvikkeet. Verottomana olisivat puolestaan valikoidut elintarvikkeet, jotka edistävät terveellistä ravitsemusta. Näitä olisivat hedelmät, marjat ja kasvikset. Myös kalan syönti lisääntyisi varmasti, jos sen hinta laskisi suhteessa lihaan.

Terveysveromalli kannattaisi toteuttaa laajasti, eli kaikkiin tuotteisiin. Tässä hyvänä pohjana on Sydänmerkki-kriteeristö, mikä pohjaa suomalaisiin ruokasuosituksiin. Muutos vaikuttaisi elintarviketeollisuuden resepteihin ja edistäisi tätä kautta terveellisempien tuotteiden tarjontaa.

Tällöin terveellinen olisi edullisempaa ja epäterveellinen kalliimpaa. Nyt tilanne on päinvastainen ja ihmisten käytettävissä olevan taloustilanteen kiristyessä. Siirrytään ruokakorissa enemmän katsomaan hintaa kuin terveellisyyttä.

 

 

Miten saadaan hoitojonot purettua kestävästi?

Hoitojonojen purkaminen on yksi tärkeimmistä hallitusohjelman tavoitteista. Tähän tarvitaan resursseja ja osaajia. Sen lisäksi tulee panostaa sairauksien ennaltaehkäisyyn, terveyden edistämiseen ja hyvinvointiin. Hyvinvointialueilla on iso osaajapula erityisesti lääkäreistä ja hoitajista. Tätä painetta voisi purkaa muilla alan osaajilla mm. ravitsemusterapeuteilla ja liikunnan ammattilaisilla.

Suurin puute on ravitsemusterapeuttien viroista. Niitä ei ole perustettu riittävästi kuntiin eikä kuntayhtymiin. Nyt kaikkien ravitsemusterapeuttien siirryttyä hyvinvointialueiden sote-palveluihin on tärkeää, että ravitsemusterapeuttien työ ulottuu asiakkaiden elintapaohjaukseen ja ravitsemusterveyden edistämiseen ennaltaehkäisevästi. Lisäresurssien saaminen nimenomaan ravitsemusterapeuttien palkkaamiseen on yksi avain ratkaista resurssipulaa ja vahvistaa kansansairauksiemme ennaltaehkäisyä.

Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen RTY:n mukaan tarvitaan yksi ravitsemusterapeutti 20.000 asukasta kohden tulokselliseen ravitsemusohjaukseen ja -hoitoon. Laskelma perustuu mm. diabetes- ja sydänpotilaiden hoitoseurannan vahvistamiseen. Oleellista on, että resurssit ovat riittävät myös ennaltaehkäiseviin toimiin, niiden kehittämiseen ja toteuttamiseen. Muutamaa aluetta ja kaupunkia lukuun ottamatta ei olla lähelläkään tätä suositusta.

Ravitsemusneuvontaa on tarjolla tänä päivänä hyvin monenlaista ja tasoltaan vaihtelevaa. Nämä palvelut ovat kaikki maksullisia. Tämä on johtanut osaltaan siihen, että ne ihmiset, jotka kipeimmin olisivat tarvinneet tutkimusnäyttöön ja arvioituihin menetelmiin perustuvaa ravitsemusohjausta eivät ole sitä saaneet. Lihavuus ja siihen sekä epäterveelliseen syömiseen liittyvät sairaudet ja toisaalta sairauksiin liittyvä vajaaravitsemus horjuttavat jo kohta koko yhteiskuntaamme.

Toiveena tulevaan hallitusohjelmaan on kirjaus kansallisesta lihavuusohjelmasta, mikä sisältäisi lukuisia toimenpiteitä. Orpon hallitusneuvotteluissa esitetty terveysperusteinenvero on yksi keino ohjata ihmisiä vähentämään epäterveellisten elintarvikkeiden ostamista ja valitsemaan terveellisempiä vaihtoehtoja. Liikunta tulee ottaa myös hallitusohjelmaan mukaan. Maallamme ei ole varaa menettää miljardeja euroja liikkumattomuuden ja epäterveellisen ravitsemuksen aiheuttamiin kustannuksiin. Ihmiset tarvitsevat elintapaohjausta matalan kynnyksen palveluna. Vain tätä kautta hoitojonot eivät entisestään kasva. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet niin ravitsemuksen kuin liikunnan osalta on osoitettu kustannusvaikuttaviksi ja molemmat myös taloudellisesti edullisiksi toimiksi verrattuna sairauksien hoitoon. 

Hoitojonojen purkaminen ja ennaltaehkäisyyn panostaminen samaan aikaan vaativat vankkaa lisärahoitusta sekä hallitusohjelmaan kirjauksia toteutettavista uudistuksista.